Huoneen mittauksen yleisimmät virheet ja miten ne vältetään

Moni aloittaa videostudion suunnittelun laitteista ja jättää huoneen mittaamisen myöhemmäksi. Se on ymmärrettävää, koska mittanauhan kanssa puuhaaminen tuntuu hitaalta. Kurssilla näen kuitenkin saman asian kerta toisensa jälkeen: kun mitat ovat hieman pielessä, koko pohjapiirros johtaa harhaan, ja virhe huomataan vasta, kun pöytä on jo siirretty paikalleen.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi virheet, jotka toistuvat osallistujien huoneissa syksyisin, kun työhuone otetaan uudelleen käyttöön kesätauon jälkeen. Ne ovat pieniä, mutta ne vievät iltapäiviä. Hyvä uutinen on, että jokaisen voi välttää ilman erikoisvälineitä, pelkällä mittanauhalla, paperilla ja vähän kärsivällisyyttä.

Olen ohjannut visuaalisen ilmeen ja tilan sovittamista, joten katson huonetta ensin siitä, mitä kamera siitä näkee. Siksi mittaus ei minulle ole pelkkää lukujen keräämistä, vaan tapa löytää kuvaamiselle toimivin kohta.

Yleisin virhe on mitata huoneen pituus ja leveys seinältä seinälle ja unohtaa kaikki, mikä seisoo seinien edessä. Lämpöpatteri, ikkunalauta, ovenkarmi ja matala kirjahylly kaventavat tilaa juuri siltä korkeudelta, jolla pöytä, tuoli ja kamera sijaitsevat. Paperilla huone näyttää tilavalta, todellisuudessa tuolin taakse jää kaksikymmentä senttiä.

Mittaa siksi myös ulokkeet ja syvennykset ja merkitse ne piirrokseen omalla värillään. Mittaa ne korkeudelta, joka vaikuttaa kuvaamiseen: lattiasta noin metrin korkeuteen asti pöydän ja istuvan ihmisen kohdalla ja sen yläpuolelta kameran näkökentässä. Ovien ja ikkunoiden aukeamissuunta kuuluu samaan listaan, sillä aukeava ovi voi viedä sen tilan, jonka olit jo antanut vieraan tuolille.

• Mittaa patterit, listat ja ulokkeet erikseen
• Merkitse oven ja ikkunan aukeamiskaari piirrokseen
• Mittaa kaksi kertaa ja kirjaa luvut heti ylös

Toinen tavallinen virhe on piirtää pohjapiirros silmämääräisesti ja luulla sitä mittakaavaan tehdyksi. Alussa viiva vastaa yhtä metriä, mutta kolmannen seinän kohdalla se on jo liukunut. Lopputulos näyttää uskottavalta, mutta sohvalle varattu paikka onkin todellisuudessa kymmenen senttiä liian lyhyt.

Käytä ruutupaperia ja päätä mittakaava ennen ensimmäistä viivaa. Yksi ruutu viidelle senttimetrille tai yksi senttimetri kymmenelle toimii useimmissa pienissä huoneissa. Kirjoita mittakaava paperin kulmaan, ettet unohda sitä. Piirrä ensin ääriviivat, sitten kiintopisteet ja vasta lopuksi huonekalut paperista leikattuina paloina, jotka voit siirrellä. Siirreltävät palat kertovat nopeammin kuin mikään laskelma, mahtuuko ajatus huoneeseen.

• Valitse mittakaava ennen piirtämistä ja merkitse se paperiin
• Leikkaa huonekalut samassa mittakaavassa irrallisiksi paloiksi
• Tarkista lopuksi lävistäjät, jotta kulmat täsmäävät

Kolmas virhe on ajatella huonetta tyhjänä laatikkona. Oikeassa työhuoneessa on kaappeja, joiden ovet täytyy päästä avaamaan, laatikostoja, joiden eteen on mahduttava seisomaan, ja kulkureitti, jota ei saa tukkia. Jos suunnittelet studion niin, että kaikki liikkuminen estyy, tila ei toimi arjessa, vaikka kuva olisi hyvä.

Merkitse piirrokseen kulkureitit ja varaa ne vapaiksi. Yleinen arkijärkinen raja on noin kuusikymmentä senttiä kulkuun sinne, missä oikeasti liikut. Kysy itseltäsi myös, kuinka usein tilan pitää palata työhuoneeksi. Jos studio puretaan ja pystytetään viikoittain, kaikkea ei kannata kiinnittää pysyvästi, vaan mitat kannattaa ottaa niin, että kamera ja tausta mahtuvat sekä paikalleen että pois.

Pohjapiirros on kuvaajalle väline, ei päämäärä. Silti monet piirtävät huoneen ja pöydän, mutta eivät merkitse kameran paikkaa tai sitä, minne kuvakulma osuu. Seuraus on tavallinen: huone näyttää hyvältä ylhäältä katsottuna, mutta kuvassa taustalla on oviaukko, lämpöpatteri tai kulmaus, joka vetää katseen puoleensa.

Merkitse piirrokseen kameran paikka ja piirrä siitä kaksi viivaa kuvakulman rajoiksi. Kuvakulman sisään jäävä alue on se, jonka pitää olla järjestyksessä. Kokeile eri kohtia: huoneen toimivin paikka ei ole aina se, joka tuntuu ensimmäisenä luontevalta. Usein kannattaa katsoa huonetta vinottain kulmasta, jolloin tausta syvenee ja pieni tila näyttää suuremmalta kuin se on.

• Piirrä kameran paikka ja kuvakulman rajat
• Tarkista, mitä kuvakulman reunaan jää
• Kokeile myös kulmasta vinoon kuvaamista

Ennen kuin siirrät yhtäkään huonekalua, tee paperilla yksi koe ja yksi todellinen koe. Paperilla katso, onko piirros uskottava sinulle itsellesi: luvut täsmäävät, mittakaava pitää ja kulkureitit ovat vapaat. Sen jälkeen merkitse tärkeimmät paikat lattialle maalarinteipillä ja istu pöydän paikalle. Teippi kertoo kolmessa minuutissa sen, minkä paperi jättää kertomatta.

Jos jokin tuntuu ahtaalta, korjaa piirrosta, älä mittoja. Mitat ovat totta, piirros on vain ehdotus. Näin käymme asian läpi kurssin ensimmäisellä jaksolla, ja samaan paluu on hyödyllistä myöhemmin, kun lisäät taustan, vieraan tuolin tai johtoreitit. Hyvä pohja kantaa kaiken sen päälle.