Hyllyseinä, joka lakkasi häiritsemästä: Villen taustan siivous

Ville tuli kurssille syksyn alussa kotitoimistonsa kuvien kanssa. Hän tekee lyhyitä asiantuntijavideoita ja kuvaa työpöytänsä ääressä, jonka takana on kolmen metrin hyllyseinä. Kamera näkee siitä noin metrin levyisen palan. Ensimmäisessä kuvassa tuo pala oli täynnä värikkäitä kirjan selkiä, kansioita, kahvimuki ja pieni kasvi, joka näytti kasvavan suoraan Villen päästä.

Ville ei ollut tyytymätön tilaan sinänsä. Hän sanoi, että tausta on kyllä oikea työhuone eikä lavaste, ja siksi hän ei halunnut raivata sitä tyhjäksi. Se oli hyvä lähtökohta. Taustaa ei tarvitse tyhjentää, kun sen näkyvä osa saadaan käyttäytymään rauhallisesti.

Kävimme kuvan läpi yhdessä kurssin taustamoduulin tapaan: ensin katsotaan, mikä osa seinästä oikeasti mahtuu kehykseen, ja vasta sitten päätetään, mitä sille tehdään. Tämä järjestys säästää paljon turhaa siivoamista, koska suurin osa hyllystä ei koskaan ole kuvassa.

Pyysin Villeä ottamaan kuvan juuri siitä paikasta, jossa hän istuu, ja samalla zoomilla kuin videoissa. Sitten ruudulle piirrettiin kolme ruudukon vaakaviivaa. Hyllyn ylin lauta jäi kokonaan pois, ja alin lauta katosi pöydän taakse. Näkyviin jäi kaksi lautaa ja niiden välinen pystyrunko.

Tämä oli Villelle yllätys. Hän oli järjestellyt koko hyllyä viikonlopun verran, mutta kuvassa näkyi vain pieni osa vaivasta. Kun kehyksen rajat tiedettiin, työ pieneni murto-osaan. Samalla selvisi, että pöydän vieressä oleva korkea kasvi osui kuvan reunaan ja katkaisi sen epämiellyttävästi.

Opetan aina saman tavan: mittaa ensin se, mikä näkyy, ja suunnittele vasta sitten. Jos kehys vaihtuu, esimerkiksi kamera siirtyy tai tuoli vaihtuu, näkyvä pala vaihtuu myös, ja tarkistus tehdään uudelleen.

• Ota testikuva omalta istumapaikaltasi ja omalla zoomilla
• Merkitse kuvaan, mitkä hyllylaudat jäävät kehykseen
• Siirrä korkeat esineet pois kuvan reunoilta

Seuraavaksi katsoimme värejä. Villen hyllyssä oli kirkkaan punaisia, keltaisia ja sinisiä selkiä, jotka veivät katseen pois kasvoista. Emme ostaneet mitään uutta. Ville käänsi kirjat niin, että selkä jäi sisäänpäin, ja jäljelle jäi vaalea paperin reuna. Se riitti tekemään hyllystä yhtenäisen vaaleansävyisen pinnan.

Jäljelle jääneet kirjat ryhmiteltiin värin mukaan: tummat ja neutraalit vasemmalle, yksi vihreä ryhmä oikealle. Ajatuksena on, että katse voi levätä, kun pinnat toistavat samaa sävyä. Elina-opettajan vinkki tähän kohtaan on aina sama: kolme hallittua sävyä riittää pienelle taustalle.

Ville huomasi myös, että seinän oma väri oli hieman keltainen ja valo lämmin. Emme muuttaneet seinää. Sen sijaan valitsimme taustalle yhden viileämmän tuotteen, harmaan laatikon, jonka sävy tasapainotti keltaisuutta ilman maalaamista.

Kun hyllyn pinnat olivat rauhoittuneet, Ville kysyi, tuleeko taustasta liian tyhjä. Se on tavallinen pelko. Vastaus on jättää kehykseen yksi esine, jolla on tarkoitus: hänellä se oli pieni pöytävalaisin ja yksi kirjapino. Ne kertovat, kuka puhuu, mutta eivät kilpaile huomiosta.

Esineen paikka valittiin kolmanneksen säännöllä, jolloin se osuu kuvan reunalta noin kolmannekseen. Silloin esiintyjän kasvot jäävät vapaalle puolelle. Ville siirsi valaisimen vasempaan ruudukon risteykseen ja kasvit pois kuvasta kokonaan.

Tärkeää oli myös syvyys. Kun hylly on lähes seinässä kiinni, tausta näyttää litteältä. Ville veti tuolinsa puoli metriä kauemmas hyllystä, ja kuvaan tuli kevyt etäisyyden tunne ilman lisävalaistusta.

• Valitse yksi tai kaksi esinettä, joilla on tehtävä
• Sijoita ne kehyksen reunoille, ei kasvojen taakse
• Pidä esiintyjän ja taustan väli vähintään puoli metriä

Muutokset veivät iltapäivän. Uusi testikuva oli rauhallinen: kaksi vaaleaa hyllylautaa, harmaa laatikko, valaisin ja kirjapino. Kasvot erottuivat selvästi, ja tausta tuki esiintymistä sen sijaan, että se olisi vienyt huomion. Ville sanoi itse, että ensimmäistä kertaa hän ei miettinyt katsojana taustaa vaan puhetta.

Hän huomautti myös, että vaiva oli pienempi kuin odotti. Hän oli kuvitellut jokaisen kirjan käsittelyä, mutta lopulta käsiteltiin ehkä tusinaa esinettä. Kehyksen rajaaminen oli säästänyt eniten aikaa.

Pidän tätä tapausta hyvänä esimerkkinä siitä, että tausta ei tarvitse uutta sisustusta. Se tarvitsee päätöksen siitä, mikä näkyy ja mitä sen halutaan sanovan.

Villen tarina on tavallinen, ja sen opit toimivat useimmissa pienissä tiloissa. Aloita aina kuvasta, älä huoneesta. Ota testikuva, rajaa kehys ja käsittele vain se, mikä näkyy. Se on nopeampaa ja pitää huoneen käyttökelpoisena myös muuhun kuin kuvaamiseen.

Kun kehys on selvä, vähennä värejä ensin ja esineitä vasta toiseksi. Katso, mitkä sävyt toistuvat, ja käännä, peitä tai poista ne, jotka eivät kuulu joukkoon. Jätä sitten yksi esine paikalleen niin, että se ei osu kasvojen taakse.

Lopuksi tarkista tulos eri valossa. Syksyn iltapäivän hämärä muuttaa sävyjä, joten testikuva kannattaa ottaa juuri siihen aikaan, jolloin kuvaat.

• Kuva ensin, siivous sen jälkeen
• Vähennä värejä ennen esineitä
• Tarkista tausta samassa valossa, jossa kuvaat