Kahden tuolin haastattelu kodin työhuoneessa: Pirkon tapaus

Pirkko otti minuun yhteyttä syksyn alussa. Hän oli tehnyt kurssin alkupuolen tehtävät ja halusi nyt kuvata podcastin tapaisia haastatteluja kotona. Käytössä oli pieni työhuone, jossa oli kirjoituspöytä, kirjahylly ja ikkuna pitkällä seinällä. Pirkon ensimmäinen ajatus oli asettaa vieras pöydän toiselle puolelle, kuten neuvottelussa.

Kun katsoimme huoneen pohjapiirrosta yhdessä, ongelma näkyi heti. Pöydän takaa kameralle jäi vain noin kaksi metriä tilaa, ja vieraan tuoli olisi törmännyt hyllyyn. Pirkko oli huolissaan siitä, ettei huoneeseen mahdu mitään kameran eteen. Sanoin, että aloitamme tuoleista emmekä pöydästä, koska haastattelussa tärkeintä on kahden ihmisen välinen etäisyys.

Pirkko mittasi huoneen kurssin ohjeen mukaan ja piirsi sen mittakaavaan. Siitä alkoi varsinainen suunnittelu.

Ehdotin, että pöytä saa väistyä hetkeksi suunnitelmasta. Pirkko merkitsi piirrokseen kaksi tuolia ja kokeili niiden paikkaa useassa asennossa. Suoraan vastakkain istuminen tuntui jäykältä ja vei tilaa, koska polvet olisivat melkein koskettaneet toisiaan. Pieni kulma tuolien välillä rentouttaa keskustelua ja antaa kameralle luontevamman kuvakulman.

Päädyimme asetteluun, jossa tuolit ovat noin sadan kahdenkymmenen asteen kulmassa toisiinsa nähden. Vieras istuu hieman Pirkon vinoon, ja molemmat katsovat toisiaan sivuprofiilin ja kolmen neljänneksen välimaastossa. Tuolien väliin jäi niin paljon väliä, että jalat mahtuvat ilman kömpelyyttä, mutta etäisyys ei kasvanut niin suureksi, että keskustelu olisi tuntunut kaukaiselta.

Tämä ratkaisu vapautti myös pöydän: se siirtyi ikkunaseinälle sivuun, ja siitä tuli laitteiden ja muistiinpanojen paikka.

• Tuolit ensin, sitten muu kalusto
• Pieni kulma tuolien välillä rentouttaa
• Mittaa polvien ja jalkojen tila

Kun istuinpaikat olivat selvillä, siirryimme kameraan. Pirkko oli ajatellut, että kamera pitää sijoittaa mahdollisimman kauas, jotta molemmat mahtuvat kuvaan. Käytännössä huoneen koko rajasi tämän, ja kamera olisi päätynyt oven eteen. Kokeilimme sen sijaan kahta kameraa eri puolille, jolloin kumpikin kuvaa yhtä henkilöä lähempää.

Toinen vaihtoehto oli yksi kamera hieman sivuun ja leveämpi kuvakulma. Pirkko valitsi yhden kameran, koska hänellä ei ollut toista, ja siirsi sen noin kahden ja puolen metrin päähän tuoleista. Kuvakulma riitti, kun tuolit asetettiin lähemmäs toisiaan kuin ensin oli ajateltu.

Tärkeä havainto oli, että kameran etäisyys ei ole yksi luku vaan kompromissi tuolien välin, huoneen syvyyden ja kuvakulman kesken. Pirkko merkitsi kameran paikan lattiaan teipillä ja kokeili sitä ennen kuin kiinnitti mitään pysyvästi.

• Yksi kamera vaatii leveämpää kuvakulmaa
• Teippimerkki lattiassa helpottaa toistoa

Haastattelussa taustat ovat kaksi: Pirkon takana ja vieraan takana. Pirkko huomasi, että vieraan takana oli ovi ja naulakko, mikä ei näyttänyt rauhalliselta. Siirsimme vieraan tuolin paikkaa niin, että hänen taustakseen tuli tyhjä seinä ja osa hyllystä. Pirkon tausta pysyi ennallaan.

Elina-ohjaajana ehdotin, että hyllyn esineet järjestetään värin mukaan. Pirkko otti pois muutaman kirkkaan kirjan selän ja jätti jäljelle tasaisemman rivin. Tulos oli rauhallisempi kuin yksikään lisäkoriste olisi tehnyt.

Peilejä ja kiiltäviä pintoja välttäminen oli myös hyödyllinen muistutus. Vieraan taakse osui ensin lasiovinen kaappi, joka heijasti kameran valon. Pirkko siirsi kaapin viereiselle seinälle, ja heijastus katosi.

• Tarkista molemmat taustat erikseen
• Vältä lasia ja kiiltäviä pintoja

Kun vieras tulee huoneeseen, johdot ovat vaarallisimmillaan. Pirkko huomasi, että mikrofonin kaapeli kulki lattian poikki vieraan tuolin ohi. Kukaan ei ollut kompastunut, mutta vaara oli ilmeinen. Siirsimme kaapelin seinän viertä pitkin ja kiinnitimme sen listaan pienillä kiinnikkeillä.

Jatkojohto sai paikan pöydän alta, jossa se ei ollut vieraan jalkojen tiellä. Pirkko ryhmitteli laitteet pöydän päähän niin, että yksi kytkin sammuttaa kaiken. Tämä oli hänelle tärkeä asia, koska hän halusi vieraan istuvan ilman että tila näyttää työmaalta.

Johtojen suunnittelu kannattaa tehdä samalla piirroksella kuin istuinpaikat. Silloin näkee heti, kulkeeko kaapeli ihmisen reitin poikki.

• Kaapelit seinän viertä, ei lattian poikki
• Yksi kytkin koko laitteistolle

Viimeisellä tapaamisellamme Pirkko kävi läpi tarkistuslistan huoneessaan. Hän oli kuvannut ensimmäisen koevieraan kanssa ja kertoi, että molemmat olivat istuneet rennosti. Eniten häntä yllätti, että pieni huone ei ollut ongelma vaan se, että hän oli aloittanut väärästä päästä.

Hän lupasi tehdä pohjapiirroksesta pysyvän: tuolien ja kameran paikat on merkitty lattiaan, ja piirros roikkuu seinällä muistutuksena. Seuraavalla kerralla vieraan ei tarvitse odottaa, kun asettelu haetaan uudelleen.

Pirkon tapaus muistuttaa siitä, että haastattelutila syntyy ihmisten ympärille. Kun istumapaikat on ratkaistu, loput asettuvat yleensä helposti, vaikka huone olisi pienikin.