Näin valmistelulista ja pohjapiirros sovitetaan omaan huoneeseen

Kun osallistuja aloittaa sovituksen, en pyydä häntä heti piirtämään. Ensin käymme läpi valmistelulistan, koska se paljastaa asiat, jotka muuten ilmenevät vasta kuvauspäivänä: onko huoneessa pistorasia lähellä, kuuluuko naapurihuoneesta ääntä ja pääseekö ovesta kulkemaan, kun kamera on paikallaan.

Lista on tarkoituksella arkinen. Se ei kysy, millaista kalustoa haluaisit, vaan mitä sinulla on nyt. Moni huomaa jo tässä vaiheessa, että huoneen paras kohta ei ole se, johon pöytä on tottumuksesta ajettu, vaan seinä, jonka edessä on eniten vapaata lattiaa.

Teemme listan yleensä yhdessä sähköpostitse tai kurssin työpajassa. Osallistuja vastaa omin sanoin, ja minä merkitsen kohdat, jotka vaikuttavat pohjapiirrokseen eniten. Näin lista toimii työkaluna eikä pelkkänä muistiona.

• Huoneen mitat ja oven aukeamissuunta
• Pistorasioiden ja valonlähteiden paikat
• Ääniä tuovat seinät ja ikkunat

Mittaaminen kuulostaa yksinkertaiselta, mutta juuri siinä tulee virheitä. Pyydän osallistujia mittaamaan jokaisen seinän kahdesti ja kirjaamaan mitat paperille, ei muistiin. Jos luvut eroavat senttejä, huone ei ole täysin suorakulmainen, ja se vaikuttaa kameran etäisyyteen.

Merkitsemme mittoihin myös sen, mikä ei näy seinäpituuksista: lämpöpatterin syvyys, ikkunalaudan korkeus ja listat. Pienessä huoneessa kymmenen senttiä ratkaisee, mahtuuko vieraan tuoli taakse vai ei.

Lopuksi piirrämme huoneen mittakaavaan, tavallisesti yksi ruutu vastaa kymmentä senttiä. Ruutupaperi riittää hyvin, eikä erityistä ohjelmaa tarvita.

• Mittaa seinät, ikkunat ja ovet erikseen
• Kirjaa myös patterit ja listat
• Käytä ruutupaperia ja mittakaavaa 1:10

Kurssin esimerkkipohjat ovat lähtökohta, eivät valmis vastaus. Yksin esiintyvälle on oma pohjansa ja kahden hengen haastattelulle oma. Osallistuja leikkaa pöydän, tuolit ja kameran paperista samassa mittakaavassa ja liikuttelee niitä oman huoneensa piirroksen päällä.

Tässä vaiheessa näkyy, mikä osa esimerkistä ei sovi. Haastattelun pohja vaatii usein enemmän tilaa kuin työhuoneessa on, ja silloin etsimme yhdessä muun asettelun, esimerkiksi vieraan viistoon istuvaksi tai kameran huoneen kulmaan.

Minulle on tärkeää, että osallistuja tekee päätökset itse. Kerron, mitä kunkin ratkaisun hinta on, mutta en päätä puolesta. Hyvä pohja on sellainen, jonka osaa selittää omin sanoin.

• Leikkaa kalusteet paperista samaan mittakaavaan
• Kokeile vähintään kolmea asettelua
• Pidä ovelle kulkuväli vapaana

Paperipiirros on hyvä, mutta todellinen huone paljastaa vielä lisää. Siksi kehotan merkitsemään suunnitelman maalarinteipillä lattialle: pöydän reunat, tuolin paikan ja kameran jalustan. Teippi kestää viikon ja lähtee jälkiä jättämättä.

Kun seisot teippimerkkien keskellä, huomaat nopeasti, onko kulkuväylä riittävä ja osuuko jalusta jalkoihin. Yksi osallistuja totesi, että hänen suunnittelema tuoli olisi jäänyt oven taakse, vaikka paperilla kaikki näytti mahtuvan.

Samalla voi kokeilla kameran korkeutta pinon kirjoja tai laatikkoa apuna käyttäen. Näin ei tarvitse ostaa mitään ennen kuin tietää, mitä oikeasti tarvitsee.

• Käytä maalarinteippiä, joka lähtee siististi
• Testaa kulkuväylä ovelta pöydälle
• Korota kamera väliaikaisesti laatikolla

Kun huoneen jako on selvä, käymme listan loppuosan: taustan ja johtoreitit. Katsomme, mitä kameran kuvaan jää, kun sen asettaa suunniteltuun paikkaan. Usein taustalla on ovi, kaappi tai valokatkaisija, jonka voi siirtää tai peittää vähällä vaivalla.

Johtojen osalta kysyn aina, mihin jatkojohto yltää ja onko se turvallisesti reitillä. Johdot kulkevat seinän vierustaa pitkin, eivät kulkuväylän poikki. Laitteiden paikat merkitään piirrokseen, jotta mikään ei jää kasaksi pöydän alle.

Elina auttaa osallistujia vielä taustan värien kanssa, jos huoneessa on voimakkaita pintoja. Tämä vaihe on usein nopea, koska iso osa työstä on jo tehty aiemmissa kohdissa.

• Katso kuva kameran paikalta ennen asennusta
• Pidä johdot seinänvieruksella
• Merkitse laitteiden paikat piirrokseen

Sovituksen jälkeen osallistujalla on kolme asiaa: mittakaavaan piirretty huone, valittu asettelu ja täytetty valmistelulista. Yhdessä ne riittävät siihen, että pöydän voi siirtää paikalleen yhdellä kerralla eikä kolmella.

En lupaa, että ensimmäinen asettelu on lopullinen. Moni muuttaa jotakin kuvausten jälkeen, ja se on normaalia. Tärkeää on, että muutokset tehdään piirroksen avulla eikä umpimähkään.

Syksyn pimeneminen on hyvä aika tähän työhön, koska huoneessa ollaan paljon ja valon vaikutuksen näkee heti. Kun lista on käyty läpi, varsinainen rakentaminen on enää käsityötä.