Työpöytä ja esiintyjän paikka pienessä huoneessa: vaihe vaiheelta

Kun huone on pieni, kannattaa ensin päättää, mihin suuntaan esiintyjä katsoo ja mikä jää hänen taakseen. Kuvan tilavuus syntyy siitä, mitä kamera näkee, ei siitä, kuinka paljon lattiapinta-alaa on. Seiso huoneen keskellä, käänny hitaasti ja katso jokaista seinää kuin kameran linssin kautta. Yksi seinä on yleensä selvästi rauhallisin: siinä on vähiten ovia, pistorasioita ja huonekaluja.

Valitse se seinä taustaksi ja mieti, kuinka pitkä matka pöydältä sinne jää. Jos taustaan jää edes kaksi metriä, kuva saa syvyyttä, vaikka itse huone olisi kapea. Jos matkaa on vain metri, tausta kannattaa pitää tavallista tyhjempänä, jotta se ei tunge esiintyjän päälle.

Tässä vaiheessa et vielä siirrä mitään. Piirrä pelkkä luonnos paperille ja merkitse siihen ikkuna, ovi, pistorasiat ja nykyinen pöytä. Luonnos kestää kymmenen minuuttia, mutta säästää myöhemmin monta turhaa kalustonsiirtoa.

• Valitse rauhallisin seinä taustaksi
• Merkitse ovet, ikkuna ja pistorasiat luonnokseen
• Älä siirrä vielä huonekaluja

Pöytä toimii kuvaustilanteessa parhaiten, kun se on sijoitettu ikkunaan nähden sivuttain. Päivänvalo tulee silloin esiintyjän kasvoille kulmasta, eikä kasvoille synny jyrkkiä varjoja. Jos istut selkä ikkunaan, kamera joutuu taistelemaan vastavaloa vastaan, ja kasvosi jäävät tummiksi. Jos istut suoraan ikkunaa päin, valo on tasainen mutta silmät alkavat siristää.

Pöydän syvyys vaikuttaa enemmän kuin leveys. Matala, noin 60–70 senttimetrin syvyinen pöytä antaa kameralle sopivan etäisyyden ilman, että pöydän taakse tarvitaan paljon tilaa. Jos pöytä on syvä, siirrä näyttö ja kamera pöydän etureunalle ja jätä pöydän takaosa tyhjäksi tai varastointikäyttöön.

Pöydän kulmaan istuminen on tilatehokas ratkaisu pienessä huoneessa. Voit kääntää pöydän vinoon seinää vasten, jolloin kamera kuvaa pitkittäin huoneen läpi ja tausta näyttää syvemmältä kuin se on.

• Ikkuna esiintyjän sivulle, ei taakse
• Matala pöytä säästää kameran etäisyyttä
• Vino asettelu antaa taustalle syvyyttä

Tuoli on usein unohdettu osa kuvaa. Jos istut liian matalalla, kamera katsoo sinua alaviistosta ja kuvaan tulee paljon kattoa. Jos istut liian korkealla, olkapäät nousevat ja kuvaan jää pelkkä pöytälevy. Säädä tuolin korkeus niin, että kyynärvarret lepäävät pöydällä rennosti ja silmäsi ovat suunnilleen näytön yläreunan tasolla.

Valitse tuoli, jossa ei ole renkaita tai joka on lukittu paikalleen. Pyörivä tuoli näkyy kuvassa jatkuvana pienenä liikkeenä, ja pienessä huoneessa se kolisee helposti pöydän jalkoihin. Käsinojaton tuoli antaa liikkumavaraa ja näyttää kuvassa siistimmältä.

Merkitse lattiaan teipillä tuolin paikka. Silloin sama asento löytyy joka kerta, eikä kameran kulmaa tarvitse hakea uudelleen. Teippi maksaa vähän, mutta ratkaisee sen, että kuvausolosuhteet pysyvät samoina viikosta toiseen.

Kameran paikka ratkaisee, miltä tila tuntuu kuvassa. Aseta kamera silmien korkeudelle tai aivan hieman sen yläpuolelle ja noin 80–120 senttimetrin päähän esiintyjästä. Lähempää kuva alkaa vääristää kasvoja, kauempaa taas esiintyjä pienenee ja tausta kasvaa liian hallitsevaksi.

Jos huoneessa on vain vähän tilaa, käytä kameran alla pientä jalustaa tai kiinnitä se varteen pöydän reunaan. Silloin kamera ei vie pöytätilaa, ja voit säätää etäisyyden muutaman sentin tarkkuudella.

Kokeile ensin laajempaa kuvakulmaa ja rajaa kuvaa sitten hieman. Laaja kulma antaa pienessä huoneessa helposti vaikutelman ahtaudesta, jos kuvaan tulee seiniä kahdelta sivulta. Rajaa niin, että esiintyjä on kuvan keskellä tai hieman sivussa ja tausta täyttää vain toisen puolen.

• Silmien korkeus tai hieman yli
• Noin 80–120 cm esiintyjästä
• Rajaa laaja kulma tiukemmaksi

Kun luonnos on valmis, kokeile asettelua käytännössä ennen kuin siirrät mitään pysyvästi. Käytä maalarinteippiä merkitsemään pöydän, tuolin ja kameran paikka lattiaan ja seinään. Ota puhelimella lyhyt testikuva jokaisesta vaihtoehdosta ja katso ne peräkkäin. Usein huomaat, että pieni siirto, vaikka 20 senttimetriä, tekee kuvasta selvästi tilavamman.

Katso testikuvasta kolme asiaa: mitä näkyy esiintyjän takana, onko valo tasainen ja tuleeko kuvaan ylimääräisiä esineitä. Poista kaikki, mikä ei kuulu kuvaan, vaikka se olisi pieni. Pienessä huoneessa jokainen esine näkyy.

Tallenna paras vaihtoehto valokuvana ja merkitse mitat luonnokseen. Silloin voit palauttaa asettelun, jos huonetta käytetään välillä muuhun tarkoitukseen. Tämän vaiheen jälkeen olet valmis siirtymään taustan ja johtojen suunnitteluun.

• Käytä maalarinteippiä merkkaamiseen
• Ota testikuva jokaisesta vaihtoehdosta
• Tallenna mitat luonnokseen

Yleisin virhe on pöydän työntäminen kokonaan seinää vasten. Kuvaan jää tällöin seinä aivan esiintyjän niskaan ja huone näyttää kapeammalta kuin se on. Vedä pöytä seinästä edes 30–50 senttimetriä, jos tilaa on, tai käännä pöytä viistoon.

Toinen virhe on kameran asettaminen liian lähelle näyttöä niin, että katse osuu kameran ohi. Asenna kamera mahdollisimman lähelle näytön keskiosaa ja pidä esiintyjän katse linssissä aina, kun puhut suoraan katsojalle.

Kolmas on valon unohtaminen. Pieni huone voi näyttää tilavalta vain, jos valo on tasainen. Kokeile ikkunavaloa ensin ja lisää tarvittaessa vain yksi valonlähde sivulle. Älä rakenna useaa valoa pieneen tilaan, sillä ne vievät lattiapinta-alaa ja tuottavat monta varjoa.

• Älä aseta pöytää kiinni seinään
• Kamera mahdollisimman lähelle näytön keskiosaa
• Yksi sivuvalo riittää usein