Vieraan istuinpaikka pieneen huoneeseen: näin aloitamme kurssin

Kurssin kolmas moduuli, Vieraan istuinpaikka ja haastattelu, käsittelee tilannetta, jossa huoneessa on kaksi ihmistä ja yksi kamera. Moni aloittaa ajattelemalla, että haastatteluun tarvitaan iso tila. Käytännössä tarvitaan ennen kaikkea selkeä päätös siitä, kuka istuu missäkin, mihin suuntaan kumpikin katsoo ja kuinka kauas kamera sijoitetaan.

Osuudessa lähdetään liikkeelle sinun omasta huoneestasi. Olet jo mitannut sen ja piirtänyt pohjapiirroksen ensimmäisessä moduulissa, joten nyt merkitset piirrokseen kaksi istuinpaikkaa. Kokeilet useita asetelmia paperilla ennen kuin siirrät yhtään huonekalua. Näin vältät sen, että raahaat tuolia pitkin huonetta ja huomaat vasta lopuksi, ettei ovi enää aukea.

Osuuden lopussa sinulla on yksi valittu istuinjärjestys, kameran paikka merkittynä ja lyhyt lista asioista, jotka pitää vielä tarkistaa omassa tilassasi. Esimerkkipohjapiirros kahden hengen haastattelusta on mukana kurssimateriaalissa, ja sovitat sen omiin mittoihisi.

• Istuinpaikkojen merkitseminen mittakaavaan piirrettyyn pohjapiirrokseen
• Kameran etäisyyden valinta kahden hengen kuvaan
• Esimerkkipohjapiirroksen sovittaminen omaan huoneeseen

Kaksi tuolia vastakkain on tuttu ratkaisu, mutta pienessä huoneessa se vie yllättävän paljon tilaa, koska polvien väliin pitää jäädä liikkumavaraa. Siksi osuudessa vertaillaan kolmea perusasettelua: vastakkain, hieman vinossa toisiinsa nähden ja vierekkäin kameraan päin. Jokaisella on omat etunsa, ja huoneen muoto ratkaisee, mikä niistä toimii.

Vino asettelu on usein pienen huoneen paras valinta. Tuolit eivät törmää toisiinsa, ja kumpikin katsoo luontevasti hieman kameran sivuun, jolloin kuvaan tulee rauhallinen ilme. Vierekkäin istuminen taas sopii tilanteeseen, jossa vieras on lähinnä mukana keskustelussa eikä varsinaisesti haastateltavana.

Harjoituksessa mittaat tuolien etäisyyden ja katsot, mitä kameran kuvakulma näyttää. Jos jompikumpi henkilö jää kuvassa liian lähelle reunaa tai takaseinää, siirrät asetelmaa pohjapiirroksessa ja kokeilet uudelleen. Tämä on nopeaa, kun työ tehdään piirtämällä.

Kameran paikka riippuu siitä, kuinka paljon huoneessa on tilaa istuinpaikkojen takana. Jos kamera joutuu seisomaan liian lähellä, kuva vääristyy ja kasvot näyttävät leveämmiltä kuin ovat. Jos taas kameran saa kauemmas, kuva rauhoittuu, mutta silloin tarvitaan tilaa sekä kameralle että istuimille.

Kurssilla käydään läpi, miten etäisyydet mitataan nauhamitalla suoraan lattiasta ja miten ne merkitään pohjapiirrokseen. Jussi Rantanen ohjaa tämän osan: hän näyttää, miten kameran korkeus, tuolien etäisyys kamerasta ja katseen suunta liittyvät toisiinsa.

Pienessä huoneessa kamera kannattaa usein sijoittaa huoneen nurkkaan tai seinän viereen niin, että tuolit saavat enemmän tilaa. Tämä on yksi niistä ratkaisuista, jotka tulevat selviksi vasta, kun kokeilet niitä mittakaavaan piirretyssä kuvassa. Osuuden tehtävässä vertailet vähintään kahta kameran paikkaa.

• Kameran etäisyys mitataan lattialta, ei arvioimalla
• Kuvakulma tarkistetaan kummankin istuimen kohdalta
• Kamera voi seisoa nurkassa, jos huone on kapea

Osuus onnistuu parhaiten, kun sinulla on omasta huoneestasi valmis pohjapiirros ensimmäisestä moduulista. Jos piirros on vielä kesken, se voi silti riittää, kunhan seinien mitat, ovien ja ikkunoiden paikat sekä isoimmat huonekalut on merkitty. Pienet yksityiskohdat voi lisätä matkan varrella.

Hyödyllistä on myös tietää, millaista kameraa aiot käyttää ja onko se jalustalla vai pöydällä. Kuvakulma vaihtelee laitteesta toiseen, ja se vaikuttaa siihen, kuinka kauas kamera on sijoitettava. Jos et vielä tiedä, voit tehdä ensimmäisen luonnoksen yleisellä arviolla ja tarkentaa sitä myöhemmin.

Mukana kannattaa olla nauhamitta, lyijykynä ja pyyhekumi. Kurssimateriaalin tarkistuslista kysyy muun muassa pistorasioiden paikat ja ikkunoiden suunnan, joten niiden muistaminen helpottaa myöhempiä vaiheita. Valmistelulistaan palataan viimeisessä moduulissa.

Kun huone on pieni, vieraan tulo ja poistuminen on helppo unohtaa. Suunnitelmassa pitää olla kulkuväylä oven ja istuimen välillä, jotta vieras pääsee paikalleen ilman, että laitteet tai johdot ovat tiellä. Tämä näkyy pohjapiirroksessa heti, kun piirrät oven aukeamissuunnan.

Toinen huomio liittyy siihen, että vieraalle jää usein vähemmän tilaa kuin sinulle. Jos oma paikkasi on pöydän ääressä ja vieras istuu irtotuolilla, istuinten korkeudet eivät täsmää. Osuudessa pohditaan, miten tuolien korkeuserot tasataan ja miten kuvan rajaus pysyy siistinä.

Kolmas asia on tausta. Se kuuluu omaan moduuliinsa, mutta haastattelussa kaksi taustaa voi näkyä kuvassa kerralla. Siksi istuinjärjestyksen valinta ja taustan tarkastelu tehdään rinnakkain, ja Elina Korhonen auttaa sovittamaan nämä yhteen omassa tilassasi.

• Kulkuväylä oven ja vieraan paikan välillä
• Tuolien korkeuserojen tasaus
• Kaksi taustaa samassa kuvassa

Haastatteluosuus rakentuu huoneen mittauksen ja pöydän sijoittelun varaan. Ilman niitä istuinpaikkoja ei voi suunnitella, koska et tiedä, kuinka paljon lattiapinta-alaa on käytettävissä. Siksi suosittelemme tekemään moduulit järjestyksessä, vaikka kurssi sallii palaamisen aiempiin osiin.

Osuuden jälkeen siirryt taustan ja värien hallintaan sekä johtoreitteihin. Kummassakin tarvitset haastatteluasettelun päätökset, koska kameran suunta määrää, mikä seinä näkyy kuvassa ja mihin johdot on reititettävä. Tästä syystä istuinjärjestys kannattaa lukita ennen seuraavaa vaihetta.

Mari Hakkarainen vastaa pohjapiirrosten ja tilan jaon opetuksesta, ja Jussi Rantanen ohjaa kameraan liittyvät osat. Molemmat ovat apuna, kun asetelmasi ei sovi esimerkkipohjaan suoraan. Useimmiten muutaman kymmenen sentin siirto riittää ratkaisemaan ongelman.